|
Pois pakkoruotsi (päivitetty) |
|
|
Kirjoittanut Vesa-Matti Saarakkala
|
|
18.12.2005 |
Suomi on kaksikielinen maa, jossa puhutaan sekä suomea että ruotsia. Ruotsinkielisiä suomalaisista on n.5,6%. Yläasteella ruotsia opetetaan kolme vuotta. Lisäksi lähes kaikki ala-asteet tarjoavat oppilailleen vapaaehtoista ruotsin kielen opetusta.
Tämä takaa sen, että jokainen selviytyy kaksikielisessä maassamme. Lukioissa ruotsin kieltä on silti pakko opiskella. Vaikka ylioppilaskoe onkin vapaaehtoinen, opiskelurasite ei ole kadonnut mihinkään.
Suomi oli osa Ruotsia 1800-luvun alkuun, kunnes siitä tuli osa Venäjän keisarikuntaa. Itsenäisyys saavutettiin 1917, ja se säilyi vankkumattomana aina vuoteen 1995, jolloin Suomesta tuli osa liittovaltiota kohti ajautuvaa EU:ta. Ruotsin kielen opetuksen asema onkin tätä taustaa vasten nyky-Suomessa kohtuuttoman vahva. Ennen kaikkea kyse on voimavarojen kohdentamisesta.
Halutaanko tätä vanhaa historian riippakiveä, pakkoruotsia, vielä raahata perässä? Vai ollaanko valmiita tunnustamaan se tosiasia, että suomalaisten olisi syytä osata paremmin omaa äidinkieltä ja englantia? Nyt monet nuoret puhuvat englantia melko hyvin ja ruotsia välttävästi. Oman äidinkielen kirjoitussääntöjä ei hallita. Näin ei tarvitsisi olla. Olisi parempi, jos suomalaiset osaisivat kirjoittaa kunnolla suomen kielellä ja ymmärtäisivät myös paremmin "maailmankieltä".
Lukiolaisten, jotka eivät ole kiinnostuneet ruotsin kielestä, olisi järkevää panostaa englantiin. Ruotsin kielen opiskelun lukioissa tulisi olla vapaaehtoista. Ne, jotka katsovat tarpeelliseksi hallita ruotsin kieltä paremmin, kuin mitä tavalliselta suomalaiselta vaaditaan, voisivat valita kursseja toisesta kotimaisesta ja myös kirjoittaa sen ylioppilaskokeessa. Nykyisin jokaisen lukiolaisen on pakko suorittaa toisesta kotimaisesta kielestä viisi kurssia ja ylioppilaskoe. Eikö yläasteen pakkoruotsi "sivistä" muka riittävästi?
Ruotsin kielen kurssien ei tule olla pakollisia, vaan valinnaisia, sillä eihän ylioppilaskoe sinänsä mikään iso rasite ole, vaan ne viisi kurssia, jotka jokaisen lukiolaisen tarvitsee suorittaa.
Ruotsin kielen suhteen meillä ei ole lukioissa todellista vapaaehtoisuutta, vaan pakottamista. Monia pakollinen ruotsin kielen opiskelu lukiossa, vapaaehtoisessa oppilaitoksessa, ei motivoi. Käytännön tarve ruotsin kielen osaamiselle on äärimmäisen vähäinen. Useille pakkoruotsista onkin muodostunut kompastuskivi.
Pakkoruotsista saadaan huonoja arvosanoja, ja osa kirjoittajista reputtaa yo-kokeessa. Huono menestys itselle turhan kielen opiskelussa saattaa myös masentaa, ja seurauksena on heikkoja arvosanoja muistakin aineista. Tämä on todella valitettavaa, kun muistaa, että jatko-opinnoissakin ruostin kielen osaamisen tarve on hyvin vähäinen esimerkiksi englantiin verrattuna. Myös työelämässä tarvitaan ennemminkin hyvää äidinkielen taitoa ja toisaalta englantia.
Pakkoruotsista luopuminen lukioissa ei missään nimessä kaventaisi ruotsinkielisten yhtäläisiä oikeuksia suomenkielisiin nähden. Kyse on valinnanvapaudesta ja käytännöllisyydestä. Kyse ei ole kielipolitiikasta tai suursuomalaisesta nationalismista. Kyse on lukioiden opetusstrategian nykyaikaistamisesta. Pakkoruotsin poistamista on ajanut Suomalaisuuden liitto. Eduskuntaryhmistä yksimielisesti ruotsin kielen vapaaehtoista opiskelua lukioissa kannattaa vain Perussuomalaiset - Sannfinländarna rp.
Vesa-Matti Saarakkala
pj. PerusS Nuoret
|
|
Viimeksi päivitetty ( 31.08.2006 )
|
Kannanottoja